Kyllä on hieno aihe, ehdottomasti!
Eikös koko cafe racer homma ole lähtöisin UK:sta ja Ace Cafe:sta? 
Korjatkaa jos olen väärässä!
Tältä pohjalta jos lähdetään, niin eiköhän se triton ole aika lailla paras vaihtoehto...
Terve,
Laitan tähän käsitykseni Rockers-genrestä ja siihen liittyvästä Kahvila-kilpuri kulttuurista.
Jenkeistä tullut Rock´n Roll rantautui britteihin viiskytluvun puolessa välissä ja muuntautui brittien kulttuuriin sen asettamien raamien sisään.
Koska briteissä työväenluokalla elintaso oli jotain muuta kuin jenkeissä, niin nuoriso löysi enemmän kiinnostusta ja mahdollisuutta moottoripyöriin kuin autoihin.
Ensimmäistä kertaa moottoripyörä oli jotain muuta kuin hyötyajoneuvo. Se oli kunnioitusta herättävä ajopeli brutaalisuudessaan ja toisaalta moderni hirnuava ori (stallion).
Genre oli ”Rockers”. Mustat nahkapuvut sekä saappaat, valkoiset silkkihuivit ja valkoiset kalastajasukat käärittynä saappaiden varsien ylle. Tämä kaikki mallinnettiin kisakuskeilta. Sankareina tietenkin silloiset kisakuskit. Tähän lisättiin agressiivisyyttä niiteillä ja pääkalloilla ym. koristeilla. Kyseessä oli sen ajan rauhattomat huligaanit tai voisiko sanoa paremmin; sen ajan raggarit. Briteissä Rockersien musiikkimaku oli jopa rajumpaa kuin pehmeitten jenkkien vastaava. Nuori työläisluokka halusi purkaa omaa sisintään kovalla vauhdilla ja menolla. Prätkäpoikien ja –pimujen suosiossa olivat esim. Gene Vincent ja Eddie Cochran. Elvis, Cliff Richards olivat liian pehmoja Rockersien makuun.
TT-ajot ja brittipyörät olivat vielä menestys 50- ja 60-luvulla, joten oli aivan luonnollista, että sieltä otettiin esikuvat ja pelit vauhtiin. Sen ajan levoton brittinuoriso haki paikkoja mihin kokoontua ja yksi monien joukosta oli mm. Ace Cafe. Toki muitakin oli ympäri maata. Suosittu paikka oli myös Busy Bee Cafe. Eikö tämä ole tuttua meillekin, jotka ajoimme levottomasti baarista toiseen, etsien missä kaverit maleksii? Ace Cafe:lla ei sinänsä ollut osuutta kehityksessä kuin kuuluisana paikkana johon kokoontua. Nort Circulate Road oli myös mainio tie revittelyn (Rev It Up).
Sen ajan hurma oli saavuttaa kadulla vauhti, joka ylitti 100mph (160 km/h). Yli sata mailia tunnissa sai käsitteen ”Ton Up”. Kyseessä on Lontoolainen slangi-sana. Sen ajan harva pyörä kykeni ylittämään 100 mph. Tosiasiassa harvalla oli varaa ostaa tai rakentaa oikea Ton-Up vauhtistallion. Useimmilla oli ns. perusmalli, jota tuunattiin duunaripalkalla rearsetein, kilpasatulalla, ace-bar:lla (käännetty stonga). BSA Gold Starit ja Vincetit ym. valmiit Ton-Up pelit edustivat lähinnä unelmaa, jollaiseen vain harvalla oli varaa. Osaavat veijarit ostivat palikoita eri toimittajilta, jotka näkivät tässä myös bisneksen.
Kuten kisatallit ikään, matkittiin DresdanTritonia, Nortonin Manxiä. Pojat kasasivat erilaisia hybridejä kuten TriBsa NorBsa jne. Mihin rahat nyt riittivät. Harvalla oli varaa ostaa edes italiaano tai saati rakentaa Beemer. NorVin taisi olla pelkkä haave. Tosiasia on se, että suurin osa oli todellakin ns. peruspyörää kisaulkonäöllä.
Tämä kaikki taitaa olla monen muistissa, mutta tapahtumana n. 15 vuotta myöhemmin. Suomessa toistui lähes samat asiat modernimmin; Jarno Saarisen menestys, Imatra-ajot, jaappanilaisten pyörien invaasio jne. Tosin meidän 70-luvun genremme oli rauhallisempi kuin brittien moinen meno 50-60-luvulla. Ruotsin rahakkaampi nuoriso heräsi tähän levottomuuteen myös meitä aiemmin. Huomioitavaa on, että heillä oli kalustoa saatavilla ja edullisemmin (raggarna).
Jos Rockers genre ja Caffe-touhu kiinnostaa enemmänkin, suosittelen mm. oheisia tietolähteitä:
Rockers: Kings of the Road by John Stuart
Or Glory: 21st Century Rockers by Horst A. Friedrichs
Cafe Racer: The Motorcycle: Featherbeds, clip-ons, rear-sets and the making of a ton-up boy
http://www.amazon.com/s/ref=nb_sb_noss?url=search-alias%3Dstripbooks&field-keywords=cafe+racer&x=8&y=21
