Aihe: TT/RR menestykset 'Suomi-valmisteisilla'

[Harri Rintamäki]

Vaatimaton  Juha Penna Kärkölästä (MäntMK) nauti  (ja nauttii)  vain ajamisesta. Omalla 'kassalla'  voitettu Suomen Mestaruus 250 cm3,  Nurmen vanhalla Yamahalla oli  hyvä saavutus. Tekniikka-taitajan yksilösuoritus, sanoisin. Se riitti hänelle, ja kisakentät jäi sitten taakse vakavassa mielessä tämän jälkeen. Ainoa poikkeus muistaakseni oli Super-Bike luokka Imatran viimeisenä arvokisavuonna. Suzuki GSX 1100 EF: oli se aika möhkäle lyhytraajaiselle miehelle. Lauslehdon Jukkis /Tuusmotor oli tässä takana.

Ennen RR harrastustaan, Juha P. voitti montakin jääradan suomenmestaruutta. Bensow- tiimissä kaksipyöräisillä Suzukeilla sydäntalvisin 1970- 1980 lukujen taitteessa ajoivat Heinä-aho ja Penna, voitot tulivat pääsääntöisesti kotiin.

Suomi-valmisteet ovat mielessäni mm. siksi, että tuohon aikaan oli ns. 'Single-Cup' , jossa oli useita asfaltille  itserakennettuja RM-Suzukeja. Silloin sitä sanottiin mm. 'ratojen Jokkis-luokaksi' (katso Tapiom Sippolan sivut).  Pääsit edullisesti mukaan meininkiin!

Heikki, alkuperäinen kysymyksesi oli, miten näillä Suomi peleillä on menestytty esim. Maailmalla ja siihen pyrin antamaan vastauksen, eipä tulllut mieleenikään mikään single cup, jossa ei tietääkseni oli kisattu MM:ssä, heh.  Näin ne jutut yleensä
alkaa rönsyillä ja ihan hyvä niin - ketä kiinnostaa mikäkin.

[Heikki Sola]

...näin helposti käy.

Parasta tietoa sain heti ensimmäisessä vastineessa, kiitos.




 

[Heikki Sola]

Vasama ja Pyrkijä.

Jos asiakkaiden kysyntä tuotteisiin hiipuu syystä tai toisesta, helposti myös näkyvyys-taistelu esim kilpatoiminnassa ym.vähenee. Markkinointi-budjetti kun seuraa tosi pienellä viiveellä myynnin toteutumaa firmassa kuin firmassa.

Miten näille tuotemerkeille  sitten loppujenlopuksi kävi? Kuka omistaa esim. Pyrkijä- oikeudet?

Kuka aikoinan osti heidän liiketoimintansa, vaiko kukaan?

Missä  valmistavat tehtaat sijaitsivat?

Mitä näissä tehtaissa tänään  valmistetaan?

Vaiko mitään?

[Markku Taurama]

Mikäli olin oikein näkeväni niin armstrongin olin näkevinäni ihan viime vuosina suomeen tuotuna jossain tapahtumassa jonkun
harrastajan alla?

Syrjäsen Arilla on kilpurina Honda 450:n lisäksi Armstrong Rotax ja hän ajoi sillä classic-kisoissa parisen vuotta sitten.

[Harri Rintamäki]

Niin se Markku varmaankin oli.
Heikille.  Luulen että täällä ollaan hiukan huonoja vastaamaan noihin mopotehdasta koskeviin kysymyksiin, mutta, mikäli oikein
muistan tuo pyrkijä tehdas teki aikanaan polkupyöriä pääasiassa ja sitten se erikoistui muovituotteisiin.  pyrkijä mopot eivät
mielestäni koskaan olleet mitenkään huippusuosittuja, ne tehtiin turussa ja siellä niitä ehkä oli enemmän kuin muualla.
En tiedä kuka kopioi ketä, mutta mun mielestä pyrkijä luxus oli kamala kopio solifer exportista tai jos se meni toisinpäin niin
soliferin tehtailla onnistuttiin asiassa upeasti.
Pyrkijällä toimi aikoinaan Laverin kaima Harri, jolla oli näppinsä pelissä 50 kuutioisessa kilpurissa jolla Salosen Matti ajoi ja mikä
hienointa, Masalla on tuo pyrkijä taaas tallissaan.
Jos haluat Pyrkijästä enemmän tietoa, kysy tuolla mopopoikien palstalla, siellä tietänevät lisää.

harri

[Tapsa Leskinen]

              Jos haluat Pyrkijästä enemmän tietoa, kysy tuolla mopopoikien palstalla, siellä tietänevät lisää.

           

Retro-lehti nro: 4/1999 on hyvä juttu Matti S:n kilpa 50cc TT- Pyrkijästä. Samoin oli juttua hra. Laverista, Pyrkijän muoviosista ja yleensä Pyrkijä mopoista.



edit. lisätty Retro-lehden nro.

[Heikki Sola]

Kaikki kuutiotilavuusluokat ovat arvostettavia.

Jopa niin, että pienissä luokissa menestyminen vaatii huomiota enemmän kuin ylemmissä sarjoissa. Ja eri asioissa.

Kaikki 'fiilaus' , mm  ilmanvastuksessa, pyörän ja kuljettajan painossa jne. oli tarkempaa. Prosentuaalinen parantaminen kaikessa vaikuttaa suhteessa enemmän. 50 cc luokkamenestyjät (myös Pyrkijä-kuljettajat) olivat minusta yhtä kovia jätkiä, kuten muutkin luokkamestarit.

 

[Matti Hellsten]

Juttelin sunnuntaina pitkän tovin Liitiän Jarmon kanssa ja kysyin tästä Mevi Rotax kuviosta ,Jarmon kertoman mukaan pyörässä ei ollut muuta Meviä kuin spesiaali männänrenkaat joita sitä kautta sai hankituksi , kaksi näitä Harris Rotaxeja Jampella oli , vuosimallit 85 ja 86 , toinen niistä meni Elon Penalle ja toinen Järvisen Sepolle , Penalla pyörä on vieläkin mutta mihinkähän on toinen kulkeutunut . Onkohan tämä Syrjäsen Arin Armstong Rotax kulkeutunut Ruotsista tänne ,ainakin 80 luvulla svenski Hasse Gustaffson ajoi tällaisella laitteella muutaman kauden.

[Harri Rintamäki]

Joo tuossa olen ihan samaa mieltä, ilmeisesti odotukset olivat hivnen kovemmat meviä kohtaan, mutta pelkillä männänrenkailla
ei ihme temppuihin ylletä, saatika että voidaan kutsua kotimaiseksi kilpurirakentamiseksi.
Et Matti huomaanut kysyä milloin Jampella oli nuo Tiku ja Taku Yamahat, tässä voi vuosiluvut hiukan heitellä, mutta ei monella
vuodella.  Olisiko Jampen Yamahat olleet niinkin myöhään kuin -87 vaikkakin olivat punarunkoisia -85 mallisia???

[Harri Rintamäki]

No nyt se sitten valkeni.  Hellsten olit ihan oikeassa noissa vuosissa, Yamahat tuli Liitiälle todellakin vasta -87 ja niitä oli ne
kaksi kappaletta ja kolmaskin tuli vielä -88. Toinen noista Harriseista meni Auto-Bikelle ja sitä kautta Elolle.  Toinen taas löysi
tiensä Gran Motorille ja sillä samalla Cecottokin ajoi jossain vaiheessa.  Tämä samainen yksilö saattoi olla se jonka näin
joskus vuonna ehkä 1990 tai -91 avolavalla, hytissä istuivat muistamani mukaan Loponen ja Kivelä, tai sit Juha-Matti Toivanen
oli niistä toinen.  Uuteenkaupunkiin oli juuri perustettu uusi moottoripyöräliike ja sinne oli tietysti kaikki veijarit upottamassa vaihdossa epäkuranttia tavaraa, minäkin. Oli se aikaa, tuollainen Rotax oli sillä hetkellä täysin arvoton kysyjästä riippuen hintaluokassa 5-10.000 markkaa. Niin ja se ensimmäinen Jampen Rotta, eikös se ole sulla edelleenkin?
Olisiko jo aika siirtyä näissä keskusteluissa tuohon meille ehkä tutuimpaan aiheeseen, väliluokat 250-350 kuutioiset kun piikit ei oikein
tuntuneet kiinnostavan juuri ketään???

[Matti Hellsten]

Kyllä se oli -87 kun Jampelle ne Yamahat tuli ja -85 malleja ne olivat,molemmat pyörät on täällä Pirkanmaalla eräällä aktiivisella  harrastajalla ja se Spondon Rotax on ollut mulla vuodesta 85 ja toinen sen moottoreista on Mevin entisiä jolla Risto Laine voitti kartingin ison luokan EM:n , vuosi taisi olla 81.

[Harri Rintamäki]

Eipä ole tämä Pirkkalan aktiivinen harrastaja paljon näitä Yamahoita käynyt tuulettelemassa, siellä ne tiku ja taku viettää
leppoisia eläkepäiviään tallin perimmäisinä. Oliskohan se kolmikon tuorein TZ Periahon Anatolilla?

[Matti Hellsten]

Oman muistikuvani mukaan nämä Tiku ja Taku olisivat olleet Jarmon viimeiset pyörät ja ettei kolmatta pyörää olisikaan ,nämä molemmat menivät ensin Salosen Vesalle ja senjälkeen toinen Periaholle ,toisesta ei tietoa mihin meni Saloselta ,voi olla että muistan väärinkin.

[matti.j.tarvainen]

Hyvä aihe, kiitos Heikki.  Ensimmäiseksi tulee tietenkin mieleen suomalainen sivuvaunurakentaminen ja onhan kotimaista valmistetta
olevalla Finn-Hondalla voitettu jopa MM-osakilpailu, tosin hiukan kyseenalaisesti kuitenkin.
Koo niinkuin Kupariset on kunnostautuneet soolopyörän rakentelijoina. Muistikuvieni mukaan Magnum Suzukeilla ei ole juuri niitetty
kultaa tai kunniaa, mutta veljessarjan Artsi rakenteli nopeita Motari-Yamahoita, jollaisella mm. turkulainen Pekka Nurmi tyrkkäsi
9. Imatran MM-osakilpailussa 1976 ja huom. alimittaisella 352cc 500 luokassa.  Se oli mielestäni huippusaavutus, sillä kaikki edellä
ajaneet ajoivat täysmittaisilla RG 500 pyörillä!
Kuparisen Hannu rakensi pojalleen Eskolle 500 RG:n kotitekoisesti vain kone oli olemassa. Ei mitään merkittävää, mutta näyte kuitenkin osaamisesta + valtiovallan rokotus valmisteverolla kun menivät itse tekemään - voi luoja sentäs.
Nurmen Tane väänteli hämärissä V-8:n, jota vaivasti ilmeinen pula luotettavuudessa, ajo-ominaisuuksista kai puhumattakaan.
Unohtaa ei missään tapauksessa sovi Salosten tekemisiä Turussa.  Pentti Salonen ajoi itsetehdyllä Tunturi Puchilla 50cc mopoluo-
kassa MM-sarjassa, tosin mitään ihme suorituksia ei sillä kuitenkaan saatu aikaiseksi. Pertti ja Matti Salosen rakentamat Yamahat
olivat myös aika pitkälle oman käden työnäytteitä ja kotimaan radoilla niillä voitettiin lähes kaikki, mitä voitettavissa oli.
Turun Tunturilla työskennellyt nuori Jarno Saarinen ajoi Tunturin 125 kuutioisella, kuin myös 250 kuutioisella uransa alkutaipaleella.
Näissäkin vehkeissä oli Salosen Pertillä osuutensa.
Pyrkijällä tuuppasi mm. Salosen Matti uransa alkuvaiheessa, voittaen mm. Imatran kv.kilpailun 50cc luokassa -63.  Kotimainen
Vasama osalllistui myös samassa kilpailussa Seppo Näpin ajamana.
Tamperelainen Matti Aalto oli nimennyt oman kilpurinsa Eigenbauksi ja osallistui sillä joskus kauan sitten 125 luokkaan Imatralla
ja kotimaan muissa koitoksissa.
Tarkkaan ottaen lähes kaikki kotimaan kilpailijat ajoivat ainakin jossain vaiheessa hyvin pitkälle itsevärkätyillä laitteilla, ihan jo siksikin
ettei oikeita kilpureita ollut saatavillakaan, olkoonkin että Suomeen tuli mahtimäärä Yamahan tuotantokilpureita väkilukuun
nähden -70 luvun alkuvuosina.

Laaksosen Pena  teki Finn Hondia  muistaakseni vain 3 kpl. 2 suomeen ja yksi ruåtsiin.  Rahkon Kale voitti Imatralla sv-luokan MM-osakisan mutta kyseessä ei ollut suoranainen Finn Honda. Toki Pena oli antanut rungon tekoon kaiken tiedon mutta Kale rakensi sen kyllä itse. Ehkä voidaan sanoa että se oli Replica Finn Honda

[jorma vilppolainen]

Noista Rotaxeista puheen ollen nopeimmat Suomessa tehdyt oli liitteellä TL Rotax  moottorin tekijän nimikirjainten mukaan.