Tulipahan taas palattua turistiksi tuonne rallipoluille ja oikein oli mukava reissu.
Rallin lähtö tuossa muutaman kilometrin päässä ja pätkätkin 30 km sisällä.
Kahdeksi Askolaan ja vanhalla vainulla samantien hyville hoodeille.
Ei tarvinnut polvivaivaisen näytellä ja sain puhuttua auton ykköspaikalle 30m päähän mutkasta.
Parinsadan metrin päässä oiva 90 asteen vinkkeli soralta asfaltille ja siitä alamäkikiihdytys seuraavalle ysikympille.
Bemarit oli elementissään ja näyttäviä sladeja vetivät leveälle asfaltille tultaessa.
Muutama pientareella käynti ja pari spinnausta, joten kalusto/ miehistövaurioita ei syntynyt tällä kohdalla... mikä on hyvä asia.
Oli muutama vanha puolituttu ja se Friman - Seppänen ladapari, jota tulee juutuubissa aktiivisesti seurattua.
Kansanomaisia mutkattomia eteläsavolaisia, joiden jutustelua on kiva kuunnella. Suosittelen. Petri Seppänen hakusanaksi.
Oli myös se juoppojen örvellyslauma, johon pari vanhempaa järkkäriä ei saanut otetta. Paskasakkia, mutta sitähän riittää.
Jos oisin nuorempi, notkeempi ja rohkeempi, oisin käynyt paria vääntämässä nenästä. Nyt ois vaan tullu itellä nenä kipeeks.
Semmonen päivä. 4 tuntia tienposkessa ja ei tarvinnut olla yksin. Porukkaa todella paljon ja tienvarret täynnä autoja kilometrien matkalta.
Lähdössä Keravalassa yhtä paljon porukkaa ku sirkusmarkkinoilla. Valkosipulimarkkinoille ei ihan pärjää.
Tapahtumille on korona-aikana selvä kysyntä ja sen tämä päivä täytti monelle ja erityisesti autourheilusta kiinnostuneille.
Pari lasia viiniä ja syöty sienipiiras pistää väsyneen miehen hymyilemään. Ei tämä hassumpaa ole. Elämä.
