Kirjoittaja Aihe: elektrolyyttinen pinnoitus  (Luettu 4548 kertaa)

Huhtikuu 03, 2012, 09:42:27 ap
Luettu 4548 kertaa

Pasi Pentinpuro

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 14
Kuten varmaan moni muukin olen kuolannut caswellin pinnoituskittejä jo pitkään, mutta hinnat ovat tosi hurjia. Aineiden hommaaminen apteekista/kemikaalifirmoista ei sekään kovin halpaa lystiä tunnu suomessa olevan ja varsinkin apteekkikemikaaleista sekoittamalla puuttuu kaikki kirkasteet, pH puskurit sun muut eikä puhtaita anodeja niitäkään löydy ihan joka kaupasta.

Löysin joku aika sitten firman joka toimittaa järkihintaan kittejä ja tilasin sinkki-, kupari- ja "replica chrome" kitit ja niillä on tullut pinnoiteltua nyt testipaloja kasoittain. Tässä hieman kokemuksia jos jotakuta kiinnostaa:

Elektrolyyttinen pinnoitus on kaukana helposta. Jos motskari entisöinnin ohessa ajattelee "säästävänsä" ja pinnoittavansa itse niin homma kannattaa unohtaa. Tämä on harrastus jo itsessään syöden aikaa ja hermoja eikä ainakaan lyhyellä tähtäimellä ole edes halpaa. Lisäksi tulee ongelmia joita ei aluksi hoksaa: Missä säilytät ämpärikaupalla vaarallisia syövyttäviä kemikaaleja? Miten hankkitua eroon huuhteluvesistä joita pinnoittaessa syntyy yllättävän paljon? Niitä ei viemäriin eikä luontoon saa laittaa. Yhdenkin purkin turvaohjeissa lukee "absorbtion through skin is fatal".

Aika pian huomaa että muuttujia on hommassa paljon, ja vaikka välillä syntyy hyvää jälkeä tulee myös sutta ja sekundaa ja kokemattoman on vaikea tietää mistä virheet johtuvat. Jos vaikka kromipinnassa on maitomaisuutta tai appelsiinipintaa niin mitä teet seuraavan kerran toisin? Jonkun kokeneemman apu on kullanarvoista, tai oikeastaan lähes välttämätöntä.

Sinkin kanssa niinkin pärjää, se on anteeksi antavin. Sitten on kupari jonka helppous tulee varmaan siitä että valmiin pinnan voi hioa ja kiillottaa ja virheet saa pois ;). "Replica chrome" on vaikein koska pinnoituksen pitää onnistua aika lailla heittämällä.

Replica chrome on oikeasti nikkelikylpy nikkelianodeilla johon on lisätty kobolttisulffaattia. Pinnoite on siis kobolttinikkeli seos jonka väri on aika justiin kromin värinen ja todella kova se myös on, muttei varmaan oikean kromin veroinen.

Olen latasta tehnyt samanmittaisia pätkiä, kiillottanut ja pinnoittanut. Käytännössä pitää olla virtarajoituksella oleva virtalähde, kylpy on lähes oikosulku ja pelkällä jännisäädöllä ei siis selviä. Virran pitäisi olla noin 10% optimi virtatiheydestä johon ei kyllä millään akkulaturipatentilla pääse.  Samalla pääsee kertailemaan kouluaikaisia pinta-alan laskukaavoja.

Toinen iso huomio on ollut puhtauden järjettömän tarkka vaatimus. Kun on jynssännyt jollain voimakkaalla moottorinpesuaineella osan moneen kertaan ei se välttämättä vieläkään ole puhdas. Sama osa voi joutua lilllumaan kuumassa alkaalisessa puhdistusaineessa parisenkymmentä minuuttia ennen kuin se on oikeasti puhdas. Sen jälkeenkin voi esim putken pätkän sisälle jäädä oksidia jonka vasta hapan kylpy irroittaa ja pinnoitus on sitten täynnä pieniä pisteitä elektrolyyttiin liuenneesta oksidista (mistäkö minä tiedän :()

Kivaa ja antoisaa homma on ollut, mutta kuten Timo ja Ipi ovat moneen kertaan maininneet huomattavasti vaikeampaa ja aikaa vievempää kuin luulisi, ja muuttujia paljon. Toisaalta kun homma lopulta rupeaa onnistumaan on fiilis kyllä muikea :)

Pasi



Huhtikuu 03, 2012, 17:57:11 ip
Vastaus #1

Jouko Puhakka

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 6
Hienoa että joku on uskaltanut hankkia noita sarjoja ja myös kertoo kokemuksista!!!
Itse olen myös niitä monet kerrat tutkinut mutten ole ikinä arvannut tilata niitä. No, onneksi tämän hetkinen projekti on sen ikäinen ettei kromausta oltu silloin vielä keksitty, joten niklaus ja mustaus riittää.
 Monesti noiden pinnoituksien kanssa on se ongelma ettei esimerkiksi sitä kourallista pieniä ruuveja suostu kukaan ottamaan edes vastaan, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää pinnoittaa itse.
 Niinkuin totesitkin, kunnollinen virtalähde on lähes pakollinen varuste,ilman sitä homma on kyllä ihan pelleilyä ja pinta jää varmasti huonoksi. Itse olen myös ollut sähköpesuun puhdistuksessa hyvin tyytyväinen ja aineen saa helposti tilattua Suomesta. Pystyyköhän tuota kobolttia lisäämään itse normaaliin nikkelikylpyyn?
Tämä touhu on tosiaan  hyvin palkitsevaa, sitten kun homma onnistuu ja se kiiltävä kappale on lopulta siinä kädessä ihailtavana 8)

Huhtikuu 03, 2012, 19:04:37 ip
Vastaus #2

Pasi Pentinpuro

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 14
Näköjään unohtui tuo linkki :):

www.gaterosplating.co.uk

Kitit on just niin kuin luvattu ja paikan pitäjä, Dan, todella avulias kaveri. Aina vastannut melkoisen nopeasti ja asiantuntevasti. Postikulut ovat vähän suolaisia mutta otin kerralla enemmän. ;)

En ole saletti voiko sitä kobolttia lisätä ihan mihin vaan kylpyyn. Sinne tulee pari pikkupullollista jotain kirkasteita, ne ovat muistaakseni merkattu "replica chrome" eli ilmeisesti eri litkua kuin pelkkään nikkeliin. Voipi olla että Dan osaisi sanoa jos laitat mailin.

Otin myös tuon Danin sähköpesu setin, se ei paljoa maksanut. Siinä tulee paria perus kemikaalia ja lyijy anodit. Rosteria ei saisi anodina käyttää, siitä kuulemma liukenee elektrolyyttiin kuusiarvoista kromia joka on pahanlainen myrkky.

Joo tuo parin pultin ongelma on just se johon kitit ovat parasta antia!

Pasi


Huhtikuu 05, 2012, 01:20:05 ap
Vastaus #3

Ipi Laaksonen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 1321
Tuo sähköpesukylpy ei kovin kummoinen ole koostumukseltaan,lähinnä natriumhydroksidiä eli lipeää+jotain apuaineita.Anodeina voi käyttää ihan tavallista rautalevyä.Tämä sähköpesuprosessi on todella tarpeellinen teollisessa käytössä,kotioloissa sen kanssa läträäminen on mielestäni turhaa,riittää että varmistaa että osa on rasvaton jo ennen hapotusta,ja huolehtii siitä että ennen osan menemistä pinnoituskylpyyn sen ph arvo on sama kuin pinnoituskylvyn.Eli lyhyesti: jos pinnoitat nikkelillä tai muulla happamalla kylvyllä,sähköpesun jälkeen on hyvä suorittaa dekapointi,eli kastaminen laimeaan happoon.Taas jos osa on hapotettu,eikä sen jälkeen sähköpesty tai muuten käsitelty alkaalisessa pesussa,sitä ei pitäisi viedä semmoisenaan esim.alkaaliseen kupari tai sinkkikylpyyn,vaan neutraloitava se jossain alkaalisesa kylvyssä.Tämä lähinnä pinnoituskylvyn säästämiseksi. (olipa monimutkaista,hiukan lisää konjakkia,niin en varmaan ymmärrä itsekkään mitä selitin) :)

Huhtikuu 05, 2012, 20:49:58 ip
Vastaus #4

Jouko Puhakka

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 6
No nyt tajusin(toivottavasti  ???), eli sen välihapotuksen tarkoitus on saada kappaleen ph lähelle pinnoituskylpyä ja siten parantaa pinnoitteen kiinnipysymistä. Eihän tässä mene kuin hädintuskin kymmenen vuotta niin alkaa edes vähän ymmärtämään mitä sitä on tekemässä. :-X 

Huhtikuu 06, 2012, 00:03:34 ap
Vastaus #5

Ipi Laaksonen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 1321
Et itseasiassa tajunnut :) mitään "välihapotusta" ei prosessissa ole,vaan normaalisti homma menee näin: rasvanpoisto kuumassa alkaalisessa kylvyssä,hapotus,sähköpesu ja sitten dekapointi jos on tarpeen.Eli tämän dekapoinnin tarkoitus on rasvanpoiston ja hapotuksen yms. putsauksen jälkeen vain "säätää" kappaleen ph samalle tasolle kuin pinnoituskylpy.Huolellinen huuhtelu on ensiarvoisen tärkeää jokaisen käsittelyn välissä.
Pinnoite pysyy kyllä kiinni kunhan pinta on varmasti puhdas ja rasvaton.Edellyttää tietysti että myös pinnoituskylpy on kunnossa.
Hapotus eli peittaus on myös välttämätön toimenpide jos aikoo tehdä kiinnipysyvää kunnollista pintaa.