Aika ripeästi se kieltämättä valmistui. Ei tullut mitään suurempia ongelmia vastaan. Tosin ensin tein pyörän melkein valmiiksi lyijyakuilla ja totesin, ettei niistä ole mihinkään. Litiumit tulivat viikossa Tsekistä, joten ei siihenkään sitten kauaa mennyt. Hetki meni pähkäillessä miten saan ne mahtumaan runkoon ja minne sitten tungen ohjaimen, mutta onnistui se lopulta ja ohjaimellekin tuli paikka kun poistin tankista pohjan. Katsastuksessa lähinnä katseltiin miten kaikki on kiinni ja paljonko pyörä painaa eikä sitten juuri muuta.
Kieltämättä käväisi mielessä, että voisihan noita muillekin tehdä, jos kiinnostuneita olisi. Vanhasta tehdessä on se hyvä puoli, että ekologisen kierrätyksen lisäksi saa valita juuri sellaisen aihion kuin haluaa ja siihen voi sitten speksailla sopivat osat sen mukaan mitä haluaa ja paljonko lompakko kestää. Lompakkoa helpottanee se tieto, että valmiilla pyörällä ajelu maksaa noin sentin per kilometri.
Kaasukahvassa on hieman tyhjää ennenkuin tapahtuu, mutta toki ohjaimen ollessa päällä voi vahinko sattua, jos esimerkiksi vääntää kahvasta pyörän ollessa sivujalalla. Itselläni koko 80 voltin järjestelmä kytkeytyy pois päältä moottorin sammutusvivusta ja onkin ihan hyvä pitää se aina päällä kun ei ole liikkeellä tai pyörä ei ole keskijalalla takarengas ilmassa. Tietenkin sivujalankin voisi kytkeä niin, ettei moottori saa sähköä, jos se on alhaalla. Valoissa ei tietenkään voi paikallaan moottoria kierrättää, mutta eipä se nyt varsinaisesti tarpeen liene muutenkaan.
Kaikenkaikkiaan ainakin itse totuin sähkömoottorilla ajoon saman tien. Oudompaa olisi nyt varmasti hypätä takaisin Z500:n puikkoihin.
