Kirjoittaja Aihe: Siita vuosikatstastuksesta muutama sana,  (Luettu 2535 kertaa)

Maaliskuu 02, 2013, 17:23:50 ip
Luettu 2535 kertaa

BENGT HIKO HAIKOLA

  • Vieras
Onhan kai tastakin aiheesta joku threadi mutta kun en nyt jaksanut sita etsia niin avaan uuden. Ja varmaan hieman toistan itseani.

Tasta pakollisesta vuosikatsastuksesta minun mietteet…


Jotta tasta tulisi mahdollisiman tylsa ja hieman Hikomaiseti virkamiesmaisesti tehty kirjoitus niin aloitan tarinan taalta kaukoidasta.

Thaimaassa on jo vuotuinen ”katsastuspakko”. Koska sattummalta olen omistanut taalla muutamia satoja moottoripyoraa ja vielakin nakyy olevan on jotain 30 tallissa siella banaanipuiden ja betelkookospuiden edessa niin tiedan jotain siita vuosikatsastuksesta taallakin.

Joo joka vuosi pitaa kayda paikallisella katsastuskonttorilla nayttamassa etta Sinulla on pakollinen liikennevakuutus maksettuna ja maksamassa moottoripyoran kayttoveroa, Se vero on 100 Bahtia, eli noin 2,5 Euroa jos olet myohassa niin se nousee 120 Bahtiin. Ja veron maksamisen yhteydessa pitaa mopo mukana, hieman katsastusta varten. Se katsastus tarkoittaa etta katsastusmies ottaa runkonumerot ja moottorinumerot ylos raapimalla lyijykynalla numerot ylos pienelle teippipaperille. Amalla tavall kun joskus kpioittiin kolikkoita lyijykynalla paperipalan lapi, No katsatusmiehella on siihen tarvittavat tyovalineet. Lykukyna ja asbetsihanska.Se hanska tarvitaan koska joskus se moottorinumero on hieman vaikeassa paikassa missa on hieman kuumia pakoputki osia edessa….

Mutta onhan tama vaativa katsastustehtava ja kaikki liikenneturvallisuuden hengen mukaista puuhaa. Tosin minua joskus olen naurattanut kun samaan katsatusasemalle tuodaan vanhoja Merssuja ja Volvoja joissa kalliiden varaosien takia on jo vaihdettu kuusipyttysen Izuzun tai Nissanin moottori mutta moottoriin  on napparasti stansattu aatumaiseen tai ruottalaiseen mallin numero. On minullakin niita numerostansseja ollut, muistaakseni Biltemasta ostettu mutta Ruottista kun Biltema ei silloin viela Suomess ollut..

No aikanani kavin siella katsatuskonttorilla, jonka nimi on Thai/Englannilla verification centerissa (Suomeksi varmaan julkinen notaari) mutta loppujen lopuksi onnistuin luomaan toimivan Hikomaisen systeemin. Enaa en tarvitse tuoda mopot sinne, saan itse ottaa ne numerot sille teippipalalle ylos ja vien vain se vihreakanttinen rekisterikirja sinne leimattavaksi. Tietysti kirjan sisaan on hyvaa jattaa joku ylimaarainen sadan bahtin setelikin.

Tama on Thaimaalainen systeemi vuosikatsatuksen suhteen ja aika toimiva, ehka hieman mata mutta niin on se Suomeen kaavailema pakkokatsastaminenkin vain hieman suuremmassa mittakaavassa rahallisesti.

Mutta onhan minulla taalta kaukoidassa muutakin kokemusta rekisteroinnista ja katsastuksesta, On minulla taalla muutamia Suomen kilvilla varustettuja pyoria. Yksi on Suomalaisella vientikilvella varustettu DR750S jonka kilpi kyllakin on lakannut jotain 15 vuotta sitten. Mutta siinahan se pysyy..Ja onhan minulla pari DR Suzukia jolla on Soomen kilpia ja rekisteriote. Kilvet ovat kyllakin fejkeja mutta rekisteriotteet ovat kohtalaisen  aitoja. Ainoa pulma niissa on etta lukee ”ei saa ottaa kayttoon ennen rekisterointia” muta ote on ihan samannakoinen kun vanhaaikainen punainen rekisteriote vakka siina lukee katsastustodistus jossain otsikossa. Kuitenkin olen kohtalaisen onnistuneesti niilla pyorilla satoja kertoja paassyt rajojen yli ilman ongelmia, ainoa ongelma on joskus ollut kun niissa ei ole moottorin numeroa mainittuna. Siina Trafille palautetta….Naille Suomipyorille ei ainakaan taalla ole maaratty vuosikatsastusta.

No sittenhan minulla on laja niita Kambodjassa rekisteroityja ja vuosikatsattuja pyoria. Olen ostanut niita Lucky Lucky Bike nimiselta firmalta Phnom Penhilta ja se firman omistaja ajaa hienolla Mersulla ja ollaan kai vahan hyvia kavereita. Kuitenkin han hoiti , minulle seka rekisteroinnit etta katsastukset hyvin joustavasti ja halvalla, muistaakseni 50 taalaa per pyora. Hieman myohemmin minulle kylla selvisi etta hanen rekisterointi/katsastus toimisto ei kai niin hirvean virallinen kylla ollutkaan mutta luottokorttimaiset omistajan valokuvalla varustetut rekisteriotteet on minulla jaljella kuten pyoratkin. Ja ihan aidon nakoisia ovatkin. Kuulema omistajavaihtoilmoitusta ei kannattaa enaa tehda. Lucky Lucky Biken omistaja itse soitti minulle ja kertoi sen.

Mutta onhan minulla Suomestakin hieman sita ihanasta Suomalaisesta liikenneturvallisuuden nimessa verorahoilla luodusta katsastustoiminnasta jotain  kokemusta.

Pikkupoikana rakensin itse Demmin neli-tahtimoottorilla varustettu mopon. Sekin tyonsin sielta Minervankadulta sinne nykyisin Hesperia ja Intercontinentalin (tai mitka ne nimet nyt ovatkaan) HKL:n tyhjalle tontille jotta paasisin kai 14 vuotiaana ajamaan ”suljetulla” alueella. Mopoa tyontaessa niin virkavalta usein puuttui tilanteeseen. Pojat tamahan harveli on viettava katsastukseen, en koskaan vienyt…

Seuraava kohtalaisen kirkkaasti muistamani muistoni siita tyhmasta Suomalaisesta katsastustoiminnasta, on  sitten kun hieman taskurahojen toivossa niita uusia Hondia kasasin ensin siella Meritullinkatu 11:ssa oisin ja vahan myohemmin siella Vanhan Porvoon tiella vanhassa Elannon putiikissa. Silloin jouduttiin ihan uusiin hienoihin kromattuihin lokasuojiin poramaan reikia lokasuojiin. Ensin lyotiin vasaralla pieni kolo stanssin kanssa ja sitten yritettiin osua silla Skilin Hobby Hallista osamaksulla ostetulla porakoneella osua siihen koloon jotta reika syntyisi . Ja sitten ruuveilla. Jotka eivat olleet ruostumattomasta teraksesta tehtyja se kuminen Otto Brandt lappa siihen kiinni. Viimeisina vuosina siina ei kai enaa lukenut Otto Brandt vaan Honda psystysuorana. Mutta myonnan etta se poran tera hyvin usein aamuoisin hieman lipsui ja sen takia ehka Teidan kromilokasuojat ovat hieman ruostuneet. Mutta ei se minun vikaa ollut, syyttakkaa Suomalaista katsastustoimintaa.

Niista ajoista toinen ”tyhma"isto on ohjauslukko. Jostain kasittomasta syysta niin Suomessa oli ihan oma ohjaulukkosaadanto. Lukko piti olla Neumann tai sitten piti olla pirun paljon papereita. Niitakin olen joskus Italiasta hankinut.

 Mutta silloin Hondien kasaamisen aikana niin meidan piti m.m. pistaa pieni metallipalan, jonka leikkasin ihan itse kateisella ostamalla leikkurillani jostain terasraudasta suojaksi ala t-kappaleen paalle jotta varkaat eivat paase murtamaan lukkoa. Sekin hitsasin kiinni minun kateisella ostetulla keltaisella Kemppi hitsauskoneella. Eihan me tietysti tarvittu irroittaa etu paata joten hieman sita ohjauspyoranlaakerirasva  valui etulokarille ja ehka laakeritkin hieman liian nopeasti kului loppuun mutta haastakaa oikeuteen minua jos haluatte….

Jossain mallissa piti oikein hitsata uusi lukko, Neumannin tekele tietysti. Sekin suoritettiin poraamalla ison reian emaputkesta lapi (Skililla se ei enaa onnistunut) ja siihen uusi Neumannin lukko paikalle hitsaamalla. Etupaatakaan ei tarvinnut irroittaa. Mehan olttiin provikkapalkalla ja Otto aina maksoi laskut jampisti.
 Kunnia hanelle ja hanen muistolle.

Sumekon Tele Jussihan oli taas aika joustava mies monessakin asiassa myoskin tassa lukkoasiassakin. Han hitsautti yhteen Kawasakimalliin pelkastaan tyyppipyoraan se Neumannin lukko mutta hieman unohti niihin myytaviin kappaleisiin sita tehda. Siita meinasi kerran tulla meillekin pikkuinen ongelma kun yksi Kawasaki varastettiin jossain Tel Avissa ja lukkoavain oli vaaran sorttinen. No Jussin kunniaksi on kerrottava etta han hoiti homman erinomaisesti onnelliseen paatokseen. Jussi Tele oli joustava henkilo seka fyysisti ett psyykisesti. Osaa kai vielakin punnertaa yhdella kadella….

Mutta koko tama Suomen Katsastustoiminnan joskus  yhtena keskipisteena olleen  ohjauslukko problematiikka on vain osoitus siita miten turha katsastus toiminta Suomessa on ollut. Ja jos joku haluaa todella varastaa motskarin niin eihan se niin vaikea ole…

Kun joskus toin Fanticia maahan niin silloinkin minun piti hankkia joku tyhma todistus etta naita lukkoja on samalla avaimella vain valmistettu 5000 lukkoa. No ihan lievasti Italiakielisena sain se sielta hommattu vaikkakin ei se varmaan pitanyt paikansa. Kuka nyt varastaa Trial pyoraa parkista,,,,

Mutta on niita muutakin kummalaisuuksia.  Muistaakseni vuonna 1987 kun pirun hyva Honda VFR750 tuli markkinoille niin siina oli mielestani ihan nerokkaan kumipalalla toimiva sivujalan yloslaukkeamismekanismin joka toimii ihan hyvin. Mutta sehan ei kelvannut Suomalaiselle Katsastustoiminnalle. Heidan mielesta siihen olisi pitanyt joko olla tappokatksija, varoitusvalo  tai automaattilaukkaisu. No Alexander Sorrento Brandtilla keksi sinansa ihan toimivan ratkaisun. Sivutukeen hitsattiin ylimaarainen tappi ja sen ympari vaannettiin sellainen ylipitka jousipala joka veti sivutuen heti ylos kun pyoraa nostettiin pystyyn. Ja se toimi olen minakin joutunut muutamia katteenpaloja ostaa uusiksi kun asiakkaat ovat liikeissani niita VFR:ja tahattomasti kaataneet. Suomen katsastusviranomaiset pitaisi saada vastuuseen.

No kuten ehka huomaatte niin minulla on hieman antipatia, vihaa, katkeruutta ja ehka hieman anarkistinen suhtatuminen Suomalaiseen Katsastustoimintaan.

Mutta kerrotaan lisaa taustaa.

Joskus 1972 tai 1973 minulla oli joku Tuutti. Siihen olin melkein itse hitsauttanut 4-1 pakoputket.  Laiskana miehena olin ostanut LVI-liikkeesta valmiit esitaivutetut kayrat ja niista vasannyt jonkinnakoisen harvelin aikaan. Ei se niin hirvean kaunis ollut mutta soundi oli hieno ja kayrat oli maalattu kuumuutta kestavalla valkoisella VHT:varilla (edustus siirtyi hieman myohemmin minulle)

No pyorallahan mina kavin joka ilta muutamia kertoja ajamassa siina Hietaniemessa ne makeat mutkat lapi ja yksi ilta kun hieman lensi kipinoita keskinseisonta tuesta ja jalkatapeistA NIIN JAATELOKAUPPIAS pysahti minua.Talla jaatelokauppiaalla oli alla BMW valkoinen merkkinen moottoripyora ja joku sinininen (vai olikohan se silloin viela punainen) valo valkymassa. Hanhan vaitti etta olin ajanut liian kovaa ja ehka han ei niin vaarassakaan ollut, mutta  inahan en myontanyt mitaan. En ainakaan jaatelokauppiaalle. No han hieman ehka hermostui minun sanavalmiuteen ja otti BMW:n laadukkaasta tyokaluboksista ruuvari esiin ja poisti pyorastani kilvet ja kirjoitti rekisteriotteeseeni  ”saa ajaa kotiin ja katsastusasemalle”

No ei se nyt minun maailmani siihen oikein kaatunut. Kavin silloin sita erinomaista Ruotsalaista Tekua ja yritin kouluttaa itseani Insinooriksi. Meilla oli siella pieni metallipajakin ja akkiahan mina uuden kilven sain vaannetty. Lisaksi meilla oli kohtalaisen hyva  kirjasto ja Autoteknologiaan liityvaa Suomalaista lainsaadantoa ja sieltahan mina loysin moottorpyorien pakoputkien vaihdosta olemassa olevasta lainsaadannosta pykalat. Niissa luki muistaakseni silloin etta pakoputkia saa vaihtaa jos uudet putket eivat ylittaa desibellirajoja”,

No akkia meidan Museokadun korttellikauppiaan luo (oliskohan sen nimi silloin ollut Gustavsson siirtomaa tavara liike) ja sielta jotain patojen puhdistukseen tarkoitettuja terasvilloja aanenvaimentimeen ja silla rekisteritteella merkitylla luvalla katsastuskonttorille. Feikkikilven otin tietysti pois ennen saapumista,

Helsingin katsastus konttori sijaitsi silloin siella Eiran kupeessa onko se nyt Jatka Saaressa vai Hernesaaressa mutta ihan entisen Wartsilan Telakan vieressa. Se oli silloin hieman ”ulkokonttori” ja palvelutasokin oli aika jaatavainen.

No minahan saavuin sinne hakemaan kilpeni takaisin koska Tuutistani ei todellakaan kuulunut  enaa mitaan aanta. Eika silla kyllakaan oikein voinut ajakaan. Mutta minua kohdelttiin hieman epaasiallisesti. ”Savy oli jotain ajapas poika kotiin ja laittaa alkuperaiset vaimentimet takaisin”

No kotiin mina ajoinkin mutta menin ihan naapurissa olevaan Eduskunnan Kirjastoon tutustamaan virkamiehen kaytoksesta olevat saadokset ja hieman niista valitusteista.

No minahan vasasain varmaan samalla iltana Aitini Triumph-Adler merkkisella kirjoituskoneella Liikenneministerioon valituksen katsastusmiesten kayttoksesta. Jossain pykalassa nimittain luki etta virrantoimituksessa katsastusmies pitaa olla virkamerkilla varastettu paahine paalla tai sitten virkapuvussa sama tai jos jostain syysta tama ei ole mahdollista niin pitaa heti esittaa virkakorttinsa asiakkalle. Minulle sita ei tehty ja sen takia tein valituksen. Minua kohdelttiin vaarin.

No ei kestanytkaan montakaan viikkoa niin minulle tuli kutsu takaisin katsatuskonttorille. Olin kyllakin ajanut silla feikkikilvella koko ajan ja alkuperaiset terasvillatkin olivat jo palannut loppuun mutta uudet villat Gustavsonnilta taas sisaan ja konttorille.

Nyt oli eri savy palvelussa. Paikalla oli jopa Uudenmaan Laanin Ylikatsastusmies Savolainen. Kaikki olivat erittain kohteliaita minulle. Kaikilla oli katsastusmiespaahine paassa, haalariessa kaikilla oli se virkamerkki omelttuna ja montakin kertaa he yrittivat tyrkyttaa minulle sita virkamerkkinsakin. Ehka kuitenkin ilmassa oli hieman sita katkeruutta ja takaisinvii…un ilmanpiiria.

Muistaakseni he olivat jopa raahaneet sinne, varmaan heidan yhteistyokumppaninsa (maahantuojat RY:n) omistama desibellimittarikin ja mittasivat Tuutini aanta ohimenotestissa. Onneksi en tarvinnut vieda pyorani heidan puusta vasattyyn jarrupenkkiin. Luulen etta se oli jo hajonnut jonkun Tridentin  Suomen Katsastus Viranomaisten koeajotestista. Taysin jarjenvastaista touhua vaikkakin myonnan etta minakin hieman heita juksasin.

Tuutti meni kyllakin lapi mutta muistaakseni he vaativat etta minun pakoputkistoon piti stansata jotain tuotenumeroa talle minun omalle pyoralle vasaamalle pakoputkistolle ja katevana metallimiehena sen teinkin. Luulen etta siina rekisteriotteessakin lukee etta se on myos hyvaksytty talla numerolla olevalla pakoputkisolla. Jos joku omistaa taman pyoran olisi ihan hauskaa saada siita rekisteriotteesta kopion….

No alkaa uskotkoon etta tarinani loppuu tahan. Minahan olin lainkuuluisena Ruotsalaisena ”Motoristina” tietysti valittanut tasta minuun sakkoon muodossa annettuun tuomioon ja sehan meni tietysti oikeuteen. Oikeuspaikka oli silloin kai Katariinankatu siella senaattitorin vieressa. Kun saavuin sinne yksin, ehka hieman yksinaisena mutta hyvin valmistautuneena niin hieman ihmettelin miten valtiovalta oli onnistunut niin monta virkamiehille jarjestaa palkallinen vapaapaiva. Siella oli aika moni katastusmiesta ja poliisia todistamassa minun synttejani.

Mutta mina vedin caseni yksin ja voitin se kaksi nolla. Eniten minua kuitenkin lammitti etta Tuomari kysyi minulta ulosmennessaani  etta opiskeletko lakia? Vastasin rehellisesti  ja ehka hieman ylpeana (tuomarillehan ei saa valehdella) etta en, minusta tulee insinoori. No tama oli minun ensimmainen kokemukseni Suomen oikeusjarjestalmasta ja aika hauska. Olen toki sen jalkeen aika montakin oikeudenkayntia kaynyt lapi niin Suomessa kun ulkomailla ja olen kai hieman lakiakin lukenut seka kirjoista ihan akateemisestikin jotain oppinut mutta ehka enemman kantapaan kautta ja varmaaan Suomen parhaimman juristin kanssa jonka kanssa olen kannanyt aika paljon ja parantanut Suomen Oikeus jarjestelmaa.. Mutta en tunne hapea mistaan…

Mutta palatakseen katsastukseen. Minulle ehka jai hieman viileat valit niihin Suomalaisiin Katsastusviranomaisiin. Se oli varmaan molemmin puoleinen tunne.

Suraava ”yhteydenotto” ja  seurusteleminen heidan kanssa tapahtui joskus 1986 kun minulla oli valilla hieman viileat valit naihin virallisiin maahantuojiin niin halusin itse tuoda niita mopoja maahan. Oikeastaan en muista oliko se minun kyllastyminen virallisten maahantuojijien touhuihin, minun hieman klenkka laskujenmaksamistyyli maahantuojille pain vaan olikohan se tarjous joka tuli mina Dresel Motor firmasta Saksasta saamaani pirun edulliseen tarjoukseen muutamasta Australiasta uitettuja Suzuki Chopperista. Laskin kohtalaisen nopeasti etta maksamalla kaikki Suomen Valtiolle kuuluvia veroja niin vielakin minulle jaa 20 pinnaa voiittoa vaikka myyn ne pyorat virrallisen  maahantuojan hintaa 10.000 markaaa halvemmalla.

 Mutta miten saan ne katsastettu ja rekisteriin? No minahan taas tutkin niita pykalia ja saantoja ja huomasin etta n.k tyyppikatastustodistus on julkinen asiakirja josta jokainen pitaa pyydettaessa saada kopio, Ja tyyppikatsatukseesa muistaakseni silloin luki etta maahantuoja vakuuttaa etta rekisteroittava ajoneuvo vastaa tyyppikatsastettua ajoneuvoa. Joten tyyppikatastustoimistolle sinne Haka auton viereen Hakunilaan hakemaan kopiot.

No siella oli silloin aika jaatava vastaanotto. Sattumalta olivat kaikki samat ukot kehissa joista mina olin kymmenisen vuotta aikaisemmin tehnyt jotain valituksia, Uudenmaan Ylikatsastusmiesta Kalevi Savolaista myoten. Ja he eivat tykkaneet minusta. Ensimmainen vastaus oli etta et Sina saa mitaan taalta vaikka rahalla maksaisit. No minahan soitin heti muistaakseni ensin eduskunnanapaulaisoikeusasiamihelle  ja kerroin asian. Varmaan soitin myos Liikenneministerioon.

Mutta seuraavana paivana minulle suotiin jo tyyppikatastustodistusten lukuoikeuden. Kun pyysin kopiota rahaa vastaan niin heilla ei kuulemma ollut vapaata kopiokonetta juuri silloin kaytossa. Kun soitin firmaan ja pyysin tuomaan kopiokonetta niin sen saavuttua niin heilla ei ollut kuulemma vapaa stopseliliitymaa. Sitten soitin Brandtille ja sielta oltiin jo tuomassa Honda Generaattorin jotta kopiot olisi saatu aikaan, Katsastustoiminta on joskus ollut aika kivista…

Mutta minahan sain tarvitsemani tyyppikatastustidistukset ja rekisteroin nama jotain 30 kymmenta Suzuki mopoja ja sain valiaiakisen rekisteriotteen ja kilven, Valitettavast tama Bensow niminen firma (nykyaan konkurssissa) siita hieman hermostui kun moin kuulemma Suzukeja liian halvalla ja he tekivat rikosilmoituksen minua ja yhtiokumppaanin Kari Korpelaa vastaan. Ja paastiin myoskin ihan Itasanomien loopeille otsikolla ”Moottorikauppias huijasi kymmenia”.
Meilla tuli pieni ongelma siina etta maahantuojat ja tyyppikatsastustoimisto hieman vastustivat tallaista epavirallista ja villia toimintaa ja he saivat Liikenneminesterio lahettamaan paimenkirjeen katsatustoimistoille etta ”tyyppikatastaustodistus todistus saa vaan allekirjoittaa valmistajan virallinen edustaja,

No sekin mina sain silloin kieratetty hankimalla kesamokin Ahvenenmaalta kun tajusin etta Liikenneministerion paatokset eivat sido Ahvenanmaan autonoomista Landskapstyrelsen. Ahvenanmaalla sain kaikki pyorat rekisteriin ja rekisteriote heti. Tosin niita pyoria pita pienta kustannusta vastaan taas katsastaa mutta katsastuskonttorithan siita hieman lihosivat. Ja minun plaanbokkin hieman laihtui.

 Aalannin atonomniaan ei kuitenkaan kukaan uskaltannut  puuttua. Aalantti on hieno paikka muutenkin.

No kaikki asiakkaat olivat loppujen lopuksi tyytyvaisia, Bensow meni konkurssiin ja Hiko se viela vahan porskuttaa. Mutta Bensowin Nyholmin Harri on ihan hauska mies. Silanderin Arskasta en sanoisi ihan samaa….Joka tapauksess tutkiva poliisi Antero Jokinen tutki vuoden tata valtavaa rikosvyyhtia veromaksajien rahoilla kyllakin ja lopetti tutkimukset toteamalla etta ”nayttoa rikoksesta ei ole”.

Antero Jokinen siirtyi myohemmin Iso Roban poliisipaalikoksi ja meista tuli ihan hyvia kavereitakin. Kaytiin jopa muutaman kerran syomassa siina poliisilaitoksen vastapuolella olevassa Kreikkalaisessa Ravintolassa jonka nimi oli Persepolis. Muistaakseni mina maksoin laskun ja ravintolan nimi oli ehka hieman osuva,,,

Mutta elama jatkui. Sitten Suomi kai hieman siirtyi EU:n alaisuuteen ja sitten katsastuskuvio hieman uudistui. Nyt nama samat arvokkaat entiset katsastustoiminnan virkamiehet, olikohan ne silloin jo AKE:n palveluksessa olivat muuttaneet aika hienoon konttoriin siella Kaisaniemeen ihan vanhan Pukevan vieressa, Siellakin tuli asioitu aika lailla ja samat joskus hieman sitruunamaisella naamavarkilla ottivat minua ilolla vastaan. Onneksi siella oli tosi pirtea hieman pullakko sihteeri rouva joka hoiti minun asioinnit erinomaisesti. Joskus han jopa minulle kahvia ja oikein kerman kanssa siihen minun valiaikaiseen tyohuoneeseen siella AKE:n paakonttorissa missa yhdessa elama vaiheessani vietin tuntikausia joka viikko tutkimassa nama pikku e:n ja iso E:n ihmeelliset  EU saantojen salaisuukset aika perusteellisesti. Pitaahan paperit olla kunnossa.

 Nama varsinaisesti luovilla tyontekijoillahan ei ollut minulle aikaa kun nehan olivat tayspaivasesti kiinni Uusien Sisujen (myynti vuodessa ehka 300 kpl ja ehka saman verraan verorahoilla maksettuja ajoneuvoja johonkin Tanzaniaan)vaativissa tyyppikatsastuspuuhissa ja sitten EU saantojen Suomen ja Ruotin kielen kaannoksissa. Muutama niista oli minun vanhoja katsastuskonttorin vanhoja kiistakumppaneita. Minulle he kuitenkin vain nayttivat nyrpeaa naama.

No syyna miksi mina siella istuin oli se etta toin kohtalaisen amattimaisesti ja rehellisesti uusia moottoripyoria maahan ja niitahan piti saada rekisteriin ja katsastettu. Siihen vaadittiin jonkun sorttisen nykyaan kai vastavaisuustodistuksen nimella kulkeva dokumentti. No ei silloin kukaan siella Euroopassa niitten paalle oikein ymmartanyt mutta minahan ryhdyin oikein yhteistyohon muutaman ulkomaalaisen katstusviranomaisen kanssa naitten todistusten saamiseksi. Ennimakseen TUF:n kanssa, tai oikestaan ei suoraan TUF:n vaan heidan Franschise periaatteella toimivien sivukonttorien kautta. Meilla oli molemminpuolista yhteistyota mina osasin hieman Saksaa ja osasin vahasen naista pykalista, he tarvitsivat lisa tietoa erillaisista tyhmista pikku e ja iso E saannoista ja niitahan loytyi siella AKE:n ihmeellisessa byrokratiatalossa ylin kyllin. No niitahan mina kopsasin (pienelle piilokameralla kyllakin kun muistin hieman etta niita sahko stopseleita on hieman vahan) ja lahetin Saksaan ja sielta minahan sain siten ihan mitka todistukset tahansa. Ja he saivat tietoa. Luottamus oli yhden konttorin kanssa niin kova etta he lahettivat minulle tyhjia TUF:n kirjelomakkeita ja kaskivat minua itse tayttamaan nama vastavaisuustodistukset kun olivat sita mielta etta minahan tiedan niista enemman kun he. Rikos on jo vanhentunut.

No nailla todistuksilla sain kylla rekisteriin muutamia satoja, tai ehka tuhatkin meni rikki, harmaatuottuja ajoneuvoja. Kaiken Lisaksi sain rekisteroity aika paljon Honda malleja mitka suuri ja mahtava Otto Brandt herra Alexanderin Sorennon alaisuudessa ei saanut rekisteriin. Olihan varmaan suurin osa todistuksista aika aitoja osa ehka hieman kepulikonstein hankittuja mutta kukahan siitakin karsi…

Pyorat rekisterointi katsastettin kai aina siella Itavaylan katsastusasemalla koska minulla oli siella asiakkaita toissa ja hemmetin patevia olivatkin. En koskaan heita pettaneet vaikkakin se olisi ilmeisesti ollut minulle aika helppoa. Kaveria ei viitsi kuseta…Se konttori kylla kuulemma minun aikojen jalkeen jai kiinni vahan vilpista ja pojat joutuivat liukuhihnalle. Mutta se oli jonkun autojobbarin ansioita. Minun aikana AKE kavi siella jostain syysta jatkuvasti ratsaamassa minun katsastukset mutta niista he selvisivat joka kerta puhtain paperein. Siitakin olen hieman ylpea.

Mutta jotta saisin taman kirjoitukseni loppumaan, niin pakollista vuotuista katsastustoiminta moottoripyorille on mita suurinta rahastus bluffia mita vain on keksitty. Talla hetkella siita hyotyisi kaiken lisaksi kai hieman epamaarainen Englantilainen Investment firma Bridgepoint Ltd joka omistaa nama A-katsatsusasemat ja  joka siirtaa tuloksensa konserniavustuksena johonkin Jersey Saarelle vai olisikohan se hieman moottoripyoramaisesti Man  Saarelle. Ja ymmarette varmaan miksi mina suhtaudun hieman huuomorimaisesti koko siihen katsatustouhuun,

Mutta en usko etta tama ”lame duck” SMOTO eika TFMK eika VMPK eika SML  siihen hulluun hommaan ole kaatajaksi.

Minun edesmennyt Isani joka oli kohtalaisen tunnettu ja aika varikas teoloogi proffa joskus sanoi etta Sodan syttyessa niin jokaisen Suomalaisen velvollisuus on menna tappaamaan Rysseja. Siita komenttista han paasi Iltasanomien loopeille ja meinasi saada potkut yliopistolta  koska luennon nimi oli sota ja etiikka.
Yksi menetty jalka ehka hieman harmitti.

Mutta isani muistoksi voisin vaikka lausua etta pakollisen  pratkien vuosikatsastuksen edessa jokaisen Suomalaisen ”Motoristin Velvollisuus” on nousta barikaadeille ja vastustaa sita.

Do it alone…

MP-Terveisin HIKO

Maaliskuu 02, 2013, 20:08:09 ip
Vastaus #1

Rane Nordfors

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 91
Kiitos Hiko!
Onpa hienoa kun tuot tuon Suomalaisen katsastuspolitiikan esiin, tuossa erinomaisessa jutussussasi.
Saapi siinä suomipoika hieman perspektiiviä, mitä muuailmalla tapahtuu. Tulleepi vain mieleeni, että, tarviiko meidän tääällä olla esimerkillisiä vai merkillisiä?
Eller hur?

Maaliskuu 02, 2013, 22:53:38 ip
Vastaus #2

Ipi Laaksonen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 1321
Heh :) Tulipa taas juttua Hikolta,täytyy lukea paremmalla ajalla,nyt ei jaksa konjakin väsyttämillä vanhoilla silmillä ;) Yksi asia otti kyllä heti silmään:
Hiko,tylsyys ja virkamiesmäisyys? Joku näistä nyt ei oikein kolahda kohdalleen.En osaa ainakaan yhdistää Hikoa tylsyteen,virkamiehiin vielä vähemmän :D

Maaliskuu 03, 2013, 10:38:45 ap
Vastaus #3

Reijo Huhtakangas

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 5357
  • Tulin nain ja voitin
Kiitos Hiko hauskasti kirjoitetusta ja asioita selventävästä jutusta, tuo jälkimmäinen siksi että olen itsekin tuonut joitakin satoja käytettyjä moottoripyöriä Saksasta  Italiasta ja Englannista vuosina 1998 - 2012 ja nuo katsastuskuviot ovat tulleet hyvinkin tutuiksi vuosien varrella, ja on meillä yhteisiäkin kauppoja ollut, ostin sinulta 90-luvulla  montakin halpaa pyörää ihan "postimyyntinä" kun täältä oulusta on pitkä matka helsinkiin....  Viimeksi oltiin kaupoilla -96 kun minun piti tuoda uutena ostamani vm -90 BMW K1 liikkeeseesi Helsinkiin, homma peruuntui siihen kun menin täällä Oulussa paikalliselle Shellille vuokraamaan peräkärryä kuljetusta varten, kuullessaan bemun myyntiaikeistani huoltoaseman omistaja kysyi pyörän hintaa, kun sen kerroin hän käski ajaa pyörän sisälle halliin ja minut kassan kautta kotiin..... :P  Tuohon kyseiseen kauppaan oli myös eräs oululainen, nyt jo muihin hommiin siirtynyt mp-kauppias jotenkin sekaantunut, tai ainakin hän oli ns, välimiehenä kaupassa.

Rexa Huhtakangas

Oulu
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 03, 2013, 10:43:19 ap kirjoittanut Reijo Huhtakangas »
Alfa Romeo 159 Berlina 2.4 JTDm  -07


Autojen, Moottoripyörien ja Työkoneiden välitys Euroopasta :  


http://en-gb.facebook.com/people/Reijo-Huhtakangas/100000803162781