Kahden vuoden kokeilun, rakentamisen ja muuntelun jälkeen pääsin oikein radalle kokeilemaan omatekoista TT-Yamahaa. Alastaron ajopäivä 17.7. oli ensimmäinen mahdollisuus ajaa oikealla radalla. Kiitos siitä järjestäjälle. Oikea moottorirata ja varsinkin meno siellä näytti hurjalta miehestä joka oli ajanut kilpamoottoripyörää yli 50 vuotta sitten. Silloinkin hiekalla ja raviradalla. Nyt tuntui että tonne en pkle mene. Ensimmäisellä yrityksellä olinkin vaaraksi enemmän muille kuin itselleni. Pyörä ei kuitenkaan toiminut kunnolla ja tulin pois yhden kierroksen jälkeen.
Olin pudottanut neulaa kaksi pykälää ja vanha viisaus piti taas paikkansa. Ei pidä alkaa muuttamaan mitään mikä toimii ja mitä ei ole ehditty kokeilla.
Sorvalin Pekan neuvojen "älä kattele taakkes, aja vaan oma ajo, takaatulija kyllä väistää" jälkeen toinen yritys sujui paremmin. Välitys oli liian tiuha, muuten pyörä kulki ihan odotusten mukaisesti. Kaikki runkoon, jousitukseen ja jarruihin tehdyt muutoksen tuntuivat oikein suuntaisilta. Lievä aliohjautuminen johtuu todennäköisesti siitä että kuski istuu aika takana. Takapyörän päällä. Vai pitääkö TT-pyörän ollakin aliohjautuva?